No niin, nyt mie teen tämän merkinnän jonka olen jo jonkin aikaa halunnut tehdä, vaikka tiedän että luultavasti ketään joka journaliani lukee ei kiinnosta koko asia. On vain pakko purkaa jonnekin ja en ole ainakaan nyt henkisesti tarpeeksi kasassa kirjoittaakseni Vuotikseen. :D

Spoilaa pahasti Code Geassia (erityisesti toisen kauden jaksoa 13 ja 25)!

Shirleyn kuolema oli PERSEESTÄ. Oikeasti. Yksikään käänne missään animessa tai mangassa ei ole ottanut enemmän aivoon, ei edes se että Syaoran söi rakkaan Fain silmän Tsubasassa. (Vaikka no okei, Euphemian kuolema oli aika lähellä.) Olisin kerta kaikkiaan halunnut hakata Rolon muusiksi sillä hetkellä. Ei paskempaa juttua voi keksiä kun Lelouch oli jo muutenkin niin yksin ja ne oli selvinny täpärästi niin monesta jutusta jo.
Se oli jo ihan kamalaa kun Lelouch pyyhki Shirleyn muistot (ja sitten myöhemmin Charles... ihme että tytön aivot olivat enää ehjänä kaiken sen sorkkimisen jälkeen.), olin siitäkin ihan hirveän vihainen. Mutta eihän se voinut kestää pitkään, tuohan oli suoraan Sakura/Syaoran Tsubasasta... Saatiinpa monia traagisen surullisia kohtauksia aikaiseksi. Olin tosi iloinen kun Shirley sai muistonsa takaisin vaikka eipä se kauaa kestänyt.
Sitten kun Lelouch kuoli, se kävi mielestäni tavallaan järkeen, sillä ei Shirley olisi voinut jäädä yksin eloon. Eli tietyllä tavalla tajuan sen. Nyt ne voi olla yhdessä kuoleman jälkeisessä elämässä. =P Olen sitä mieltä, että jos molemmat olisivat jääneet henkiin, heistä olisi ehdottomasti tullut pari. Minusta Lelouch rakasti Shirleytä oikeasti, ja Shirley oli ainoa joka rakasti Lelouchia pyyteettömästi. Oli hienoa että tyttö pystyi antamaan anteeksi Lululle vaikka hän tappoi tämän isän. Se on rakkautta. Se juttu joka oli C.C.:n ja Lulun välillä oli minusta lähinnä...ammatillista kiinnostusta. *naur* Kumpikin tunsi olevansa yksin, heillä oli se yhteinen salaisuus jonka vuoksi he tarvitsivat toisiaan. Uskon myös, että C.C. lopulta vain käytti hyväkseen Lelouchia, vaikka ei ehkä tietoisesti, mutta tämä olisi varmaan kuitenkin hylännyt Lulun jos hän ei olisi saanut sopimusta täytettyä, ihan kuten sen aiemmankin jätkän kanssa jonka nimeä en muista. No, C.C. oli minusta muutenkin jostain syystä tosi ärsyttävä, niin ehkä en ole täysin puolueeton tässä asiassa.
Shirley/Lelouch on kuitenkin minulle se pari, joka on vedonnut minuun kaikkein voimakkaimmin kaikista sarjoista, joita olen katsonut. Vaikka se itse anime muuten jätti minut vähän kylmäksi. Ehkä tämä jopa on minun ensimmäinen OTP. Pakko vain sanoa, että se kohtaus siellä sateessa ja se toinen silloin ystävänpäivänä olivat järjettömän söpöjä.
( Shirley: Did you think I was going to kiss you?
 Lelouch: That... That was a possibility.... *blush*)

Perinteistä CLAMPia.

I should go to sleep but no. I'm writing something random here :)

Yes..Top Gear Australia. After first episode I was little bit lost..I didn't know what to think. It wasn't bad but the Von Dracula ( aka. not-Jeremy) really got in my nerves. And I don't even know why! He didn't do anything wrong but somehow everything he did was wrong....I shouldn't write when I'm sleepy...But going on. The other two blokes...I like them. They were funny.

To day I watched second episode and I liked. Still I don't know do I hate Von Dracula (No I don't know what his name is) or not. He was better in this episode...But still...I'm not sure what is his deal. And why does he call the ohter two sons? In the first episode. The age diffrent isn't that huge.

I like this guy who should be James but why does get lost all the time? He is Australian version of James, but I don't think he needs to get lost in every episode. Even James isn't always lost.

the last part of episode two...I loved. And those hats...sweeeeeeeeet.

Maybe I will like Von Dracula one day.....maybe
 

Turhauttaa. On taas sellainen kutkuttava tunne että haluaisin...en tiedä, luoda. Kirjoittaa, piirtää, maalata, kertoa, tanssia. Ilmaista ajatuksiani. En vain oikein saa itseäni kootuksi. Eikä ole aikaa. "Time is making fools of us again."

Oli kuitenkin yllättävän piristävää käydä kaupungilla, nähdä Irmeliä ja Nessua taas pitkän ajan jälkeen ja jutella kunnolla Kaisan kanssa. Yleisfiilikseni on tällä hetkellä noin yleisesti parempi kuin päiviin, vaikka olenkin aina vain väsyneempi. Ehkä myös materialistisen puoleni osittainen tyydyttäminen paransi mielialaani, kun ostin uuden lompakon, hanskat ja Indican levyn - viimein, eihän se ole ollutkaan ostoslistalla kuin kolme viikkoa.

Valoissa ei ole ehkä ihan yhtä hyvä kuin Tuuliset tienoot ja Pahan tarha, mutta tykkään tästäkin. Tuomas Holopaisen vaikutuksen kuulee mielestäni aika selvästi, mutta se ei ole ollenkaan huono juttu. (Sanoja-biisin intro voisi olla suoraan jostain Nightwishin kappaleesta.) Hienoa että Jonsu on ottanut taas viulun esiin, mulla ärsytti kun Pahan tarhalla ei soitettu viulua yhtään. Ja muutenkin enemmän soittimia on mukana, esim. klarinetti. Lyriikat on perinteisen laadukkaat, ja niissä esiintyy sekä vanhoja että uusia teemoja. Pidän. (Ja voi kunpa olisin yhtä kaunis ja ihana ja pitkäjalkainen ja laiha kuin Jonsu.)

• 11:59 Eating candy for breakfast, still trying to determine Halloween costume. #