Oon nukkunu viime aikoina ihan liian vähän, syynä enemmän tai vähemmän kiinnostava matka Antwerpeniin. Päätin että sateen sattuessa shoppailen, jos sää on kuivahko niin voin mennä eläintarhaan. W heitti mut aamulla Geraardsbergeniin josta sain ostettua Go-Passin ja Gentin kautta putputettua junalla Antwerpeniin. Asema oli yhtä ihana kuin muistinkin, renoveeraustyöt vaan haittasivat ulkonäöstä nauttimista. Olin edellisenä päivänä katsonut Google Mapsista missä suunnassa shoppailukeskusta mahtaisi olla, enkä jaksanut tuhrata aikaa kartan etsimiseen vaan lähdin reippaasti siihen suuntaan jonka uskoin olevan oikea.
No parinkymmenen minuutin kävelyn jälkeen olin jossain ihme kerrostaloalueella jossa ei liikkunut muita vaaleaihoisia kuin minä, ja tästä päättelin että suunta oli väärä ja jouduin voitettuna palaamaan takaisin aseman turisti-infoon ja noukkimaan sieltä kartan. Vielä kartan kanssakin olin kerran lähdössä väärään suuntaan, mutta sitten päädyin oikealle tielle.
Matkalla tarjottiin herkullisia snäkkejä, nimittäin voissa rapsakoiksi paistettuja erilaisia toukkia:
Ryhmäpaineella on kumma vaikutus, sillä nappasin yhden mukaan ja puraisin siltä hännän poikki. Suuremman annoksen olisi saanut letun sisään, kuvassa on myyjätytön annos. Oli hauskaa nostaa paistettu toukka suht pokkana käteen kun muut yökkivät, mutta ei ollut tosiaan pokkaa syödä koko elukkaa.
Matka jatkui kohti määränpäätä, en viitsinyt edes pysähtyä lempiliikkeissäni matkan varrella.
Matkalla oli myös joku suht komee pytinki mut nyt ei vaan jaksanu kiinnostaa.
Vihdoin löysin kohteeni!
Se oli PALJON pienempi kuin mitä odotin, mutta hyppäsin rohkeasti sisään ja kysyin onko yhtään mun kokoa biksuja tai rintsikoita. Myyjä näytti aluksi vähän epäilevältä mun esittämän koon suhteen, mutta kertoi sitten että bikineitä ei ole, rintsikoita on. Valitsin parit mustat ja mut opastettiin aah ihanaan sovituskoppiin jossa oli seinän kokoinen peili, korkea pöytä jolle rintsikat voitiin asettaa ja suuri tuoli.
Myyjä oli yksin liikkeessä ja vähän kiireinen mutta silti todella ystävällinen. Sain analyysiä siitä miten nykyissä rintsikoissa menee kaarituki kainalon puolelta liian ylös ja mikä on paras tapa pukea rintsikat päälle ja miten tissit kuuluu MD:n rintaliiveihin asentaa. Ihan kuin huomaamatta rahaa hiipi lompakosta ulos 180€ ja tilalle tuli tällainen jännittävä kassi...
... jossa oli sisällä jännittävä pussi...
... jossa oli sisällä ihanuuksia!
En nyt tiiä kuinka korrektia on esitellä alusasuja kaikelle kansalle, mutta ainakaan ne ei oo mun päällä ja nää ei ole pelkkiä tissiliivejä, ne on TAIDETEOKSIA! Ei ehkä saa oikeutta näissä lättäkuvissa varsinkaan kun otin ne joskus yheltä yöllä kun olin menossa nukkumaan, mutta tässä vielä noitten mustavalkosten selkä ystävämme Tyynyn mallaamana.
AAAAH! Rakkautta! Myyjä antoi mulle siis tasan kahdet rintsikat sovitettavaksi, totesi että se koko mitä ilmotin on just tasan mun koko ja ostin mokomat ihanuudet pois kuleksimasta. Shoppailualueella kulkiessani huomasin myös omituisen tunteen - mun ei tehnyt mieli ostaa enää mitään. Normaalisti mielessä rullaa lista siitä mitä pitäis saada tai ainaki huvittais saada, mutta ei nyt. Se oli mukavaa ja käyskentelin rauhallisesti takaisin asemalle pistäytyen vain ostamassa eväitä eläintarhaan ja belgialaisen puhelinliittymän.
Halusin olla tietenkin tosi glam ja ostin tällaset glamit eväät niinku jotain Botanic Wateria jossa tarkemmalla tarkastelulla olikin kardemummaa mausteena :> pullavettä. Nojoo, näytin varmaan sivistyneeltä kun aterioin katsellen okapien käyskentelyä.
Sisäänpääsy eläintarhaan makso 16,90€, oli minusta aika suolainen hinta. Tarhaa mainostettiin että siellä on joku 3000 eri eläinlajia, mutta siellä oli paljon lintuja ja erilaisia pikkukaloja ni kai se saldo tulee siitä äkkiä täyteen.
Yllättäen en kauheasti kuvannut siellä varmaan siksi että nyt jo tiiän ettei ketään kiinnosta :D Tässä on kuitenkin muutama kuva ja sitten lyhyt analyysi tarhasta itsestään.
Iiiihana joku kanadanpiikkisika mutustaa hedelmää kippurassa!
MUR MUR Mureena!
Nää kaverit on joko piisameja tai nutrioita, en muista.
Ne ui nätisti muodostelmassa ja päästeli lammasmaisia mää-ääniä
Pöllönulosteinen apina oli myös edustettuna.
Thanks for the info!
No hienohan se on mutta imho eläintarhaan tyhmä.
Baby hippo!
CAMELS FROM ABOVE! Joo sori idiotismi, ajattelin tota kuvatekstiä heti kun näin tän tilanteen ja viime viikolla vielä sivistin itteäni Apocalypse Now Reduxilla, joten mun aivot oli säpäkkänä toiminnassa ehdottamassa oikeaa lainia oikeaan paikkaan :DEläintarha oli kokonaisuutena mielenkiintoinen. Huippukohtia oli muutamia: okapeja oli useampi kappale, akvaarioalue oli hyvin toteutettu mielenkiintoisen, tunnelmallisen musiikin kera, yöeläimille oli varattu suuri alue, pingviinilajeja oli useampia kuin se Etelä-Amerikassa asustava pingviini joka usein laitetaan näytille. Merisaukko oli myös edustava ja asetettu mielenkiintoiseen syvään altaaseen, jonne näki pinnalta ja syvempää sivusta. Puitteet olivat myös hienot, oli monenlaista puska-asetelmaa ja näköalasilta.
Miinuksena olivat lukuisat linnut, kuka hitto jaksaa kattoa kymmentä erilaista helmikanaa. Pöllöillä oli poikkeuksetta hyvin kurjat betonihäkit joissa ei ollut paljon sisustetta, eksoottisilla viidakon linnuilla oli paljon hienommat. Kissaeläimet olivat mitä olivat, mutta niistä en jaksa enää paljon edes odottaa. Suuri miinus tuli todella lihavasta pantteriuroksesta (?) joka laahusti hyllyen häkkiä edes takaisin. Puhuin asiasta myöhemmin Wimin kanssa ja se sanoi että pantteri oli varmaan vanha tai sairas tai molempia, mutta oli mun kanssa yhtä mieltä siitä että tollasta eläintä ei tarvitse laittaa esille.
Niin MUREENA meinas kokonaan unohtua! Kuten sanoin, akvaarioalue oli todella hieno ja hyvin toteutettu musiikkeineen kaikkineen ja siellä oli mukavan jänniä eläimiä. Sähköankeriaan ja -rauskun olin nähnyt jo aikaisemmin, mutta muistaakseni niin että kyseisiä elukoita katsottiin ylhäätäpäin. Täällä kaikki elukat oli nostettu naaman korkeudelle uiskentelemaan niin, että naamari sopi työntää ihan lähelle tarkastelemaan lasin vieressä uivaa ankeriasta. Mutta siis siihen mureenaan. Se huojui akvaarion takaosassa suht paikallaan, mutta hitto minkä kokoinen se oli! En ole ikinä nähnyt mureenaa ja ajattelin että se on sellanen normaalin hauiksen paksuinen luikku, mut mitä vielä! Sen paksuushan oli reilun reiden luokkaa! Enkä nyt tarkota mitään todella laihan ihmisen reittä. Se oli tosi kamala mureena, pistin sen olemuksen muistiin etten IKINÄ saisi päähäni aloittaa sukellusta.
Yhtenä miinuksena sitten vielä se, että tässä tarhassa ei ollut ötökkäosastoa, oli vain akvaario ja liskot.
Joskus vähän neljän jälkeen mesta oli kierretty ja päätin lähteä valumaan takaisin Idegem cityä kohti. Vielä viimeisenä tekonani nappasin asemalta tällaisen:
Katsoin lähtevien junien listaa ja huomasin, että 16:22 lähti juna Antwerpenistä Brysselin kautta Geraardsbergeniin, ja vaikka matka kestäisi sillä reippaat 2h niin se olisi varmempaa kuin lähteä sompailemaan jostain ihan muualta. Täytin Go-Passin, kävelin alas raiteelle ja kysyin vielä konduktööriltä että onhan tää oikea juna ja että onhan vain yksi Geraardsbergen. Konduktööri sanoi että joo joo mutta jos sä haluat Idegemiin niin tää on väärä juna, ota sellanen joka menee Gentiin, tää on ihan toisella puolella. Olin vähän ihmeissäni ja sanoin että tulin kyl Geraardsbergenistä ja Idegem on siinä ihan vieressä et kyllä otan tän junan.
Kun konduktööri tuli tarkastamaan lippuja, se sanoi mulle katselleensa aikatauluja ja että tää juna on perillä Geraardsbergenissä vasta kello 18:40, että jos se olisi mä niin se vaihtaisi Brysselissä Genttiin menevään junaan, menisi Gentistä Denderleeuween tai Aalstiin ja sieltä vaihtaisi Idegemin junaan, se olisi kuulemma nopeampaa. Sanoin että ei haittaa vaikka junalla kestää, konduktööri sanoi että no sitte oot VASTA KAHEKSALTA kotona, sanoin ettei sekään haittaa. Konduktööri kohautti olkiaan ja poistui.
Mutta mua jäi tietysti kaivelemaan. Kello oli jotain viiden pintaan, ja vasta kaheksalta kotona, huhhuh, voisin olla aikasemminkin. Olin aikaisemmin katsonut Belgian junareittioppaasta että Brussel-Midistä menee juna suoraan Denderleeuween josta voin vaihtaa sitten Idegemiin menevään junaan. Harmi vaan että sellasta asemaa kuin Brussel-Midi ei koskaan tullut, lähimmäksi meni Brussel-Zuid - Bruxelles-Midi (miksi helvetissä kuulutuksessa se on flaamiksi eri kuin ranskaksi häh! Ja missä on sitten reittioppaan neuvoma Brussel-Midi?) ja loikkasin siinä pois.
Sitten kaikki alkoi mennä päin helvettiä. Yleensä oon nimittäin aika hyvä luovimaan tieni paikasta A paikkaan B, mutta jotenkin se että lähdin hyväksi havaitusta oikeaan paikkaan menevästä kulkuvälineestä arpomaan nopeampaa reittiä ja se, että asemalla oli AIVAN HELVETISTI väkeä sai mut pois tolaltani, katsoin lähtevien junien listaa ja hyppäsin Gentin junaan.
Aikani ajeltuani aloin ajatella että tää on väärä, kunnes näin muutamia tuttuja maamerkkejä kuten kaksi pintoa varsaa ja rauhoituin vähän, kyllä tää menee siihen Genttiin mistä tulin aamulla. Kunnes tuli asema Gentbrugge ja jättisuuri silta jota en ollut koskaan nähnyt. Sitten juna ajoikin varmaan 15min johonkin ihan helvettiin joka osoittautui junan päätepysäkiksi nimeltä Gent-Sint-Niklaas, kun olin halunnut Gent-Sint-Pietersiin.
Haahuilin ketutuksen vallassa ulos laiturille ja kysyin konduktööriltä että mitä teen. Se raapi päätään ja ihmetteli miks oon täällä, kun MUN OLIS PITÄNY MENNÄ GERAARDSBERGENIIN >.<. KSST! Sitten tietty kysyin että ei sen väliä mutta miten täältä pääsee Idegemiin. Samalla toiselle raiteelle tuli juna, ja konduktööri sanoi laiskasti "You should be in that train but you won't make it." Olin että vitut ja kipaisin lujaa ja ehdin siihen pirun junaan. Onneksi siinä junassa ei tullut tarkastajaa tai olisin voinut joutua matkalipun kanssa pieneen tenttiin (siihen kirjoitetaan siis lähtöasema ja määränpää ja sitä väliä saa seilata, mutta olin jossain ihan muualla kuten kohta näkemänne kartta osoittaa).
GSP:ssä löysin oikean Geraardsbergeniin menevän junan helposti, mutta olin todella lannistettu ja nälkäinen. Katselin kelloa ja mietin että jos olisin ollut siinä alkuperäisessä junassa niin olisin jo nyt Geraardsbergenissä. Viimeisellä pysäkillä ennen Geraardsbergeniä juna jäi seisomaan varmaan viideksi minuutiksi, musta se tuntui kuudelta vuodelta ja olin ihan katkeamispisteessä, ketutti aivan suunnattomasti ja se helvetin paska perkele juna ei liikkunut! Mun teki mieli hakata seinää ja hytkyä ja hitto työntää se juna liikkeelle ja lopulta parkua kun se ei vaan lähtenyt liikkeelle! Olo oli ihan hirveä ja nyyhkin vähän, mutta tietty se lopulta sitten lähti ja saavuin VIHDOIN Geraardsbergeniin kahdeksan aikoihin.
Kävelin lippuluukulle nääntyneenä kysymään milloin lähtee juna Idegemiin, mies sanoi että 20:38 raiteelta viisi. Kävin tarkastamassa raiteen viisi, ostin automaatista Snickersin, menin syömään sitä raiteelle ja kiroilin naureskellen ääneen suomeksi seuraavat 20 minuuttia. Raiteella viisi seisoi kaksi junaa, mutta kumpikaan niistä ei ollut auki. Ajattelin junan olevan jompi kumpi niistä. Samalla raiteella odotteli kaksi poikaa. Lähtöaika lähestyi mutta junaa ei kuulunut. Sitten menin lukemaan aikatauluja, ja niissä sanottiin että juna Idegemiin lähtee raiteelta 2. KAKSI! EI VIISI! Kysyin toiselta pojalta mihin se on menossa ja vastaus oli Genttiin, jonka juna lähti viitosraiteen viereiseltä raiteelta. Nojoo. Avauduin tälle pojalle kovasta kohtalostani ja lähdin raivoamaan lippuluukun miehelle aiheesta. Harmi vaan että luukku oli mennyt kiinni. Korvista nousi savua.
Olin jo aikaisemmin ajatellut liftaamista, mutta normaalissa aivotoiminnan tilassa en pidä sitä järkevänä vaihtoehtona. Nyt olin niin hiilenä että kävin kysymässä parkkipaikalla päivystävältä amikselta voisiko se heittää mut kotiin rahaa vastaan. Harmi vaan että amis puhui vain ranskaa. Sitten pysäytin autoaan kohti harppovan belgialaisen, mutta se taas sanoi vaan opiskelevansa täällä. Kuulemma Call Shopin miehet olisivat voineet auttaa taksin tilaamisessa, mutta sitä varten piti taas olla numero ja blaa blaa.
Valmiina epätoivoisiin tekoihin raahaduin frituur-kiskan luokse jossa parveili kuutisen noin 17-vuotiasta teiniä ja kysyin niiltä että puhuuko ne englantia, katseet oli tätä: O_O luokkaa ja aattelin että voi veeeeeeeeee eikö täältä pääse pois! Sitten yksi pojista vastasi kyllä ja kysyin tietääkö se mistä täältä saa takseja, ja se lupasi tilata mulle taksin! Se teki nopean puhelun, tilasi taksin ranskaksi ja sanoi että kestää viisi minuuttia. Sitten se kysyi mistä mä olen ja tietty avauduin sille koko helvetin reissun. Se kertasi saman jutun kavereilleen ranskaksi ja sitten ne pällistelivät pöllönsilmillä että öööh Suomesta öööh.
Kavereilla oli kylmä kun ne olivat pukeutuneet teinipissisten tapaan napapaitoihin, mutta tää taksin tilannut tyyppi oli niin hiton ritarillinen että se sanoi kavereilleen, että sitten mennään sisätiloihin kun taksi on tullut (sen verran mäkin ymmärrän ranskaa :P). Lopulta se tulikin ja olin pojalle ihan älyttömän kiitollinen. Matkalla avauduin asiasta vielä taksikuskille, joka naureskeli hyväntahtoisesti. Matka tuli maksamaan onneksi vain 13€, mulla olikin enää jäljellä vain 25€ aamupäivän 300 eurosta... No ainakaan en oo hävittänyt taitoani tuhlata rahaa nopeasti ja epäröimättä.
Kotiin saavuin vihdoin yhdeksän aikaan, eli olin taittanut autolla ajaen noin tunnin matkaa 4,5h. Siis NELJÄ JA PUOLI TUNTIA! Ei helvetti. Rekonstruoin kartan töhöilyistä.
Menin siis neljällä junalla kahden sijaan. Huoh. Ens kerralla pysyn suunnitelmassa jos sellainen on.
Varoitan jo etukäteen jos kuka yleensä tänne asti on päässyt, loppu löpinä käsittelee vain lenkkeilyä ja ratsastusta.
Toissapäivänä sain taas kyytiä Pimperneliltä ja Passo Doblelta (andalusialainen ori, teen erikseen näistä hevosista merkinnän joskus). Pimpernellin kanssa kokeiltiin aluksi oliivilla, mutta se ei ollut ihan niin pehmeä niin vaihdettiin takaisin pelhamiin. Mun mielestä se on vähän huijausta korvata mun taitojen puutetta kovemmalla kuolaimella ja Pimpernelli menee vähän turhan helposti kuolaimen taakse sen kanssa, mutta Evan isä sanoi että Pimpernellikään ei ole niin taitava ja jos sitä auttaa pelhamin leukaketju niin pidetään se, sitten jos sitä säännöllisesti liikutetaan niin se toimii oliivillakin hyvin, mutta tähän tilanteeseen pelham on sopiva.
No Pimpernel toimi ihanasti mutta oli hiukan tammamainen kun annoin raippaa kun pohkeenväistö ei meinannut edetä, se otti hieman päähän kun mua niin kyrsii tammamaisuus, mutta kokonaisuutena Pimpernelli on niin symppis elukka että ei sen väliä. Taivutukset ulospäin alkoivat sujua ja muutamia hyviä pohkeenväistöaskelia saatiin kun edettiin reipasta ravia, siirryttiin käyntiin ennen pohkeenväistöä ja raviin välittömästi pohkeenväistön jälkeen. Puolen tunnin tai 45 minuutin kuluttua hevonen alkoi tuntua takaa jotenkin tahmealta ja se vaahtosi jo lavoista ja satulahuovan alta, niinpä kävelin hetken ja vein sen talliin.
En isä kysyi ratsastanko oriilla ja sanoi että jos se on ok ja olihan se. Kamat niskaan ja menoksi. Portilla ori otti muutamia sipsuttavia askeleita ja ajattelin että nyt saattaa olla vilkasta menoa tiedossa, enkä arvannut väärin. Viimeksikin oli ollut ongelmia saada ori toisessa kierroksessa hyvin yhteen kulmista, mutta nyt probleema käsitti koko kulmaa edeltävän lyhyen sivun. En tiedä mikä hitto siinä on kun ei se nyt ainakaan pelkää, mutta se paikka oli ikävä niin ori lähti aina kipittämään sieltä pois päin. Tein jonkun loivan tien ja pakotin hevosta aina vähän lähemmäksi paikkaa ja se vähän rauhoittui. Alkukäynnin jälkeen otin ohjat, lähdin ravaamaan ja vähän irrottelin hevosta suusta.
Sitten tuli tietenkin hetki kun lähestyin kulmaa väärästä suunnasta ja ori teki stopin. Olin että hööh, työnsin käsiä eteenpäin että se saisi ohjaa ja annoin reippasti kannuksia. Se jotain vähän määlyili ja NOUSI PYSTYYN! Tällasessa toiminnassa oon ensikertalainen, mutta ihan yhtään itseäni kehumatta toimin siihen nähden aika hyvin, että olin opetellut sitä vaan kirjoista lukemalla. Pysyin rauhallisena, yritin vähän nousta jalustimille mutta se ei oikein onnistu, nojasin eteenpäin ja otin kiinni mistä sain (harjasta, kaula on kuulemma myös hyvä). Ori laskeutui, ehdin jo huokaista helpotuksesta, mutta sama pomppu toistui vielä kaksi kertaa.
En isä kehui kauheasti ja harmitteli ettei ollut kameraa. Sain myös ohjeet millainen liike on käypä rangaistukseksi pystyynnousun jälkeen. Tilanne toistui vielä kerran toiseen kierrokseen, silloin ori ei kyllä noussut kuin kerran ja jatkoi sitten ihan neljällä jalalla. Vasta kun pääsin selästä alas niin alkoi vähän hirvittää, mutta En isä kertoi, että kunhan pysyy etunojassa niin mitään ei tapahdu, espanjalaiset osaavat nousta pystyyn ja pysyä niin, ne eivät lähde peruuttamaan eivätkä kaadu jos niitä ei huojuta. Että periaatteessa jos osaa hommansa niin tämä ori ei ole vaarallinen, se on vaan ärsyttävä tapa kun sillon kun koni on pystyssä sille ei voi tehdä mitään. "This might be your first but it won't be your last" jäi mun mieleen aika tehokkaasti.
No, en sentään tullut suorilla alas pystyynnousun jälkeen vaan ratsastin hevosen reippaasti pyöreäksi ja reippaasti eteneväksi ja En isä sanoikin että minä voitin ja ori tietää sen, mutta enpä tiiä. Ens torstaina meen taas kun on Mn mummolapäivä, sillon uudestaan. Sitten juoksutetaan kyllä ori ekana. Mutta oli ihan hyvä että tuli tääkin jännitysmomentti testattua, sitten jos tulee oikeasti vaarallinen pystyynnousija vastaan niin olen parempi. Pitkään aikaan ei oo tapahtunut mitään kylmiä hermoja vaativaa, oli myös mukava todeta että ne on vielä tallella.
Eilen kun E tuli kotiin ja vapauduin Mn hoidosta oli mulle fataali sää, nimittäin lenkkeilysää. Täällä on yleensä vain satanut satamasta päästyä, mutta eilen oli suht kuivaa (tosin koko päivän sateen jälkeen). Ajattelin että kipaisen lyhyen matkan, verryttelyvauhtia sinne ja täysiä takasin niin selviää onko polvi vielä ongelmainen (Saksassa poni hyppäsi laukassa toista hevosta päin ja mun polvi jymähti toisen hevosen satulaan, se oli just ennenko lähin Suomeen ni oli liian hektistä aikaa kirjottaa siitä tai jotain). Tietty olin unohtanut ladata soittimen patterit ja ne kuoli just siinä kohtaa mistä olis pitäny lähteä täysiä takasin, ni sisuunnuin ja hinutin paikallisen pienen järven ympäri. Matkaa kertyi Google Earthilla summittaisesti arvioiden noin 5,48 km jonka kipaisin ~45 minuutissa. Saattaa kuulostaa tosi vähältä, mutta musta tuntuu että ennen Saksaan lähtöä mun kunto oli samalla tasolla kuin joskus kasilla, siis kun sai valita Cooperin tai 1500m ni valitsin tietty jälkimmäisen enkä sitäkään jaksanut juosta kunnolla...
Tää oli siis kunnon ylläri koska 3 viikkoa oon vaan loikoillut, mitä nyt viime aikoina vähän tahkonnut Pimpernellin kanssa, mutta sillä on vielä huonompi kunto kuin mulla joten siitä ei paljon irtoa liikuntaa. Nii jos yöjuoksu lasketaan, sitähän tuli Suomessa harrastettua :D
Kuitenkin puolivälissä järven ympäri havaitsin parkkipaikan jossa autojen ympärillä pörräsi pitkiin hameisiin ja mustiin kaapuihin sonnustautunutta väkeä. LARPPI! läikähti mun mielessä tietty välittömästi, mutta sitten aattelin että antaa olla ja kipitin matkoihin. Vähän matkan päästä tulin katumapäälle, palasin mustakaapujen luokse korvasta korvaan ulottuva hymy naamallani ja kysyin puhuuko ne englantia. Mulle vastattiin katseilla jotka sanoi suurin piirtein jotain sellaista, että mieluummin vedetään itteämme turpaan ku vaivaudutaan vastaamaan sulle. Musta se oli kuitenkin ihan aiheellinen kysymys kun edellisillan ranskiskiskanuoristakin vain yksi puhui enkkua...
Nojoo sitten kysyin että larppaako ne, niin TODELLA kyllästyneen näköinen poika sanoi että ei, me kuvataan videota. Mun leveä hymy alkoi muuttua irvistykseksi ja etsin katseellani pakotietä, vastasin vaan että "ok", pakotin itteni vielä hymyilemään ja kipaisin tieheni. Hööh! Olin aatellu että ne on my brothers and sisters in LARP ja voin toivottaa niille terveiset Suomen larppaavalta kansalta, mutta ne olikin jotain sitruunan syöneitä videokuvaajia. Nojoo, en varmaa oo eka idiootti joka tulee kysymään niiltä tyhmyyksiä, siinä oli joku kumisaapasmies pyörän kanssa pysähtyneenä jututtamassa niitä samaan aikaan kun mä menin. Ehkä se sitruunaa syönyt oli oikeutettu ketutukseensa.
Tulipas pitkä, over and out!
